Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia
taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan myös
kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi - leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Testivälineenä voidaan
käyttää mm. motivatiopatukkaa, keppiä, rättiä, jne.
Erikoiskoe
Taisteluhalukokeen tulisi olla lähinnä leikkimäinen, mieluiten
koiran leikkiä testaajan kanssa. Tarvittaessa ohjaajan leikkiä koiran kanssa. Silloin voi tosin käydä
niin, että todellista leikkihalua ei saada esiin sen asenteen vuoksi, joka koiralla on vieraita ihmisiä
kohtaan. Taisteluhalu on puolustushalun muunnelma tai päinvastoin.
Koe alkaa tavallisesti pienillä ärsytyksillä, joita lisätään kunnes haluttu reaktio
on saavutettu. Testaajan täytyy ensin yrittää tavoittaa koiran mielenkiinto, minkä hän
tekee useimmiten heitto- tai ponnistuseleillä ja oman kehonsa liikkeillä matkien leikkiin kutsuvan koiran
käyttäytymistä. Hänen tulee tarkkailla koiraa ja sen kiinnostuksen lisääntymistä
ja ohjata omaa käyttäytymistään havaintojensa mukaan.
Ärsytyksillä on pyrittävä siihen, että koira käy kiinni testi-esineeseen ja säilyttää
otteensa. Kokeen tämän osan aikana, jolloin siis testaaja ja koira käyvät "vetokilpaa",
voidaan arvioida taisteluhalun suuruus ja voima.
Usein alustavat ärsytykset ovat sellaisia, että ne vaikuttavat koiran saalistusviettiin, ts. siihen osaan
metsästyshalusta, jossa hyökkäystä edeltää takaa-ajo. Takaa-ajo on osa taistelukäyttäytymistä,
mutta tässä yhteydessä sitä ei tule koskaan jatkaa pidemmäksi kuin se olisi hyökkäyksen
luonnollisena osana - siis vain lyhyitä väistöliikkeitä. Testaajan juostessa ympyrää
tai pyöriessä, saadaan aikaan pakovaikutelma. Koska koira on kytkettynä tässä tilanteessa,
ohjaajan on varottava nykäisemästä koiraa taluttimesta niin, että koiran taisteluhalu vähenee.
Arvostelu
Suorituksen aikana arvostellaan koiran halukkuus tai haluttomuus osallistua
leikkiin. Taistelupyrkimysten olemassaolo tai puuttuminen, niiden suuruus, suunta ja voimakkuus samoin kuin reaktioiden
saavuttamiseen tarvittavien ärsykkeiden voimakkuus arvioidaan. Reaktiot, jotka osoittavat, että ärsytykset
vaikuttavat myös muihin ominaisuuksiin kuin taisteluhaluun, täytyy myös huomioida, ja arvioida niiden
mahdollinen kiihottava tai ehkäisevä vaikutus. Esim. aggression piirteiden esiintyminen merkitsee, että
puolustushalu vaikuttaa hyökkäykseen, pelonsekainen epäröinti osoittaa puuttuvasta toimintakyvystä
johtuvaa estoisuutta.
Kun koiran ja testaajan välinen
vetokamppailu alkaa, arvostellaan koiran halukkuus jatkaa taistelua. Testaaja muuntelee leikkiä ja on välillä
luovuttavinaan. Tällöin koira saa siten mahdollisuuden osoittaa, onko sen taisteluhalu niin suuri, että
se tekee aloitteen taistelun jatkamiseen vastustajan jo luovuttaessa. Testaajan irroittaessa otteensa esineestä
nähdään, onko koira niin innoissaan, että se jatkaa taistelua ravistellen esinettä, laskien
sen irti ja uudelleen ottaen vai todetaanko sen jatkavan taistelua jollain muulla tavalla. Yleensä taisteluhalu
loppuu vastuksen kadotessa.
Taisteluhalu on kääntäen verrannollinen ärsytysvoimakkuuteen. Pienistä ärsytyksistä
syntyvät voimakkaat taistelureaktiot ovat merkki suuresta taisteluhalusta. Melko suuri ärsytysvoimakkuus
ja pienehköt reaktiot merkitsevät yleensä pientä taisteluhalua. Melkoinen ärsytys ja vain
häivä taisteluhalua merkitsevät mitätöntä tai erittäin mitätöntä
taisteluhalua. Jotta taisteluhalu luokiteltaisiin erittäin suureksi, ei riitä vain voimakkaat reaktiot
pieniinkin ärsytyksiin vaan koiran on myös osoitettava sitkeyttä ja oma-aloitteisuutta.
On aina kiinnitettävä huomiota niihin havaittuihin reaktioihin, jotka osoittavat jonkinlaista estoisuutta.
Arvostelijan tulee aina kysyä itseltään: Kuinka paljon estot vaikuttivat taistelukäyttäytymiseen?
Samoin on otettava huomioon mahdollinen tarkoittamaton kiihotus. Eloisan ja temperamenttisen koiran taistelureaktiot
voivat siten tulla esiin nopeampina ja ponnekkaampina kuin ne todellisuudessa ovat. Myös puolustushalu voi
lisätä taistelukäyttäytymistä. Se kuulostaa mutkikkaammalta kuin se on käytännössä.
Kun voi seurata tapahtumia ja on asennoitunut tarkkailemaan ja huomioimaan, arviointi on yleensä helppoa.
