Puolustushalulla tarkoitetaan tässä yhteydessä koiran
synnynnäistä taipumusta aktiivisesti hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla puolustaa
itseään, laumaansa (perhettä tai ohjaajaansa) sekä asuinaluettaan.
Aktiivisesti puolustamisella tarkoitetaan sellaista puolustuskäyttäytymistä, että se voidaan
arvostella kokeella. Pakokin on eräänlaista puolustusta, mutta se arvostellaan toimintakykykokeessa.
Tietyllä tavalla myös terävyysreaktiot ovat puolustautumista - uhkaa kohden suunnattu uhkaava asenne.
Mutta koska tämä asenne laukaisee monilla koirilla pikemminkin paon kuin hyökkäyksen, on yksinkertaisempaa
arvostella terävyys yhtenä ominaisuutena ja taipumus aggressiiviseen hyökkäykseen toisena.
Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran tunnemielialojen mukaan. Kaikkein kiinnostavinta
on koiran käyttäytyminen tilanteissa, joissa uhan aiheuttavat tuntemattomat henkilöt.
Puolustushalua tarkasteltaessa on muistettava, että on helppoa määrätietoisella ja yksinkertaisella
koulutuksella suunnata luontaista puolustushalua tiettyyn suuntaan ja yleensä lisätä sitä.
Erikoiskoe
Puolustushalukokeessa testaaja hyökkää koiran ohjaajaa
ja toissijaisesti koiraa kohden. Oikeastaan tällaisella koetavalla on melko vähäinen arvo, koska
on vaikeata luoda todellisen vaaran tunnetta siten, että koira tuntisi tilanteen hyvin uhkaavaksi. Testaajalta
vaaditaan tässä taitoa hyökätä mahdollisimman todentuntuisesti. Mikäli hän ei
saa aikaan vaaran vaikutelmaa, koira yleensä pysyy välinpitämättömänä tai sitten
puolustushalun sijasta herääkin vain toimintakyky. Koira käsittää koko asian vaarattomaksi
leikiksi.
Koiran pysyminen välinpitämättömänä ei välttämättä ole merkki
puolustushalun puuttumisesta. Mikäli se on käyttäytynyt täysin tai melko välinpitämättömästi
myös muissa sellaisissa koetilanteissa, joissa puolustushalua olisi pitänyt ilmetä, on syytä
olettaa koiran puolustushalun olevan vähäinen. Jos koira on muiden kokeiden aikana osoittanut parempaa
puolustushalua kun hyökkäystilanteessa, voi siihen olla monta syytä. Koira ei ole tuntenut tehtyjä
ärsytyksiä uhkaavaksi. Koira voi osoittaa liian suurta kunnioitusta tai luottamusta ihmistä kohtaan,
jolloin sen puolustushalu estyy. Tämä ilmenee yleensä pieninä kesken jätettyinä hyökkäysyrityksinä.
Koira on purkanut muihin lyhyen ajan sisällä suoritettuihin kokeisiin niin paljon vihamielistä puolustushalua,
että sen sisäinen aktivaatiotaso on laskenut. Erikoiskokeessa tehdyt ärsytykset ovat liian heikkoja
nostamaan toiminnan purkautumistasolle. Mikäli koira ei puolusta ohjaajaansa, suunnataan hyökkäys
koiraa kohti.
Eräät koirat innostuvat suuresti testaajan työskentelystä, mutta eivät osoita hyökkäävyyttä.
Silloin puolustushalun asemesta aktivoituukin taisteluhalu, koska koira pitää maalimiestä ennemminkin
leikkitoverinaan kuin vaarallisena henkilönä. Tavallisinta lienee, että koirien käytös
ilmentää sekä puolustushalua että taisteluhalua.
Erottaakseen nämä ominaisuudet
toisistaan on syytä muistaa, että puolustushaluun liittyy aina jonkin verran hyökkäävyyttä,
mutta taisteluhaluun ei (paitsi leikissä). Ei ole vaikea erottaa todellista aggressiivisuutta ja leikkihyökkäyksiä
toisistaan. Matalalle laskeutunut etuosa, levällään olevat etujalat ja pystyasentoinen takaosa sekä
pään tai koko etuosan heiluttaminen sivuille ovat merkkejä taisteluhalusta eikä puolustushalusta,
vaikka "uhkaavaa" murinaa kuuluisikin samanaikaisesti. Puolustushalun merkkejä ovat yleensä
alas laskettu ja eteenpäin työnnetty pää, hampaiden näyttäminen, murina ja joskus
haukku, matala, tasapainoinen runko sekä kohotetut niska- ja seikäkarvat. Jopa häntä liikkuu
eri lailla puolustus- ja taisteluhaluissa. Yksilöllisiä eroja kuitenkin esiintyy. Hyökkäävyyden
yhteydessä häntä on aina jäykempi ja suorempi ja värähtelevä, ja sen liikkeet
ovat ylipäätään rytmikkäämmät kuin taisteluhalutilanteessa.
Testi on nopeasti järjestettävissä ja vietävissä läpi, joten sen suorittaminen on
suositeltavaa. Usein on mahdollista saada täydentäviä tietoja koiran terävyydestä ja toimintakyvystä
puolustus- ja taistelunhalun lisäksi. Sen lisäksi koe on arvokas, jos koira puolustautuu aktiivisesti,
saadaan yleensä selville millaisessa henkisessä tasapaino- tai tasapainottomuustilassa se hyökkää.
Tämä on tärkeää siksi, että puolustushalun arvostelussa ollaan kiinnostuneempia koiran
kyvystä käyttäytyä tasapainoisesti - mahdollisesta vihaisuudesta huolimatta - kuin puolustushalun
suuruudesta.
Arvostelu
Puolustushalun arvostelussa ei pidä arvostella vain koiran suorittamaa
hyökkäyksiä vaan myös pienintäkin pyrkimystä aktiiviseen puolustukseen. Harvoin koira
tässä vaiheessa tosissaan hyökkää. Hyökkäysyritykset ovat sitä tavallisempia.
Yritykset ovat arvostelun kannalta yhtä arvokkaita ja luotettavia kuin varsinaiset hyökkäyksetkin.
Koirilla, joilla on suuri terävyys, on myös suuri puolustushalu, ja koirilla, joilla on pieni terävyys,
on pieni puolustushalu. Olisi helppoa, jos voitaisiin tyytyä tähän päätelmään,
sillä silloin voitaisiin poistaa koko puolustushalun arvostelu ja arvostella vain koiran terävyyttä.
Mutta se ei riitä. Halutaan nähdä koiran käytös silloin, kun sen terävyys on noussut
sellaiselle tasolle, että sen on jollain tavalla purkauduttava. Kuten aikaisemmin mainittiin, voi terävyys
yleensä purkautua kahta tietä: joko hyökkäyksellä uhan aiheuttajaa kohden tai paolla sen
läheisyydestä. Tietysti molemmansuuntaiset pyrkimykset yhtaikaakin ovat mahdollisia, jopa tavallisimpia.
Mainittakoon vielä kerran, että tässä kokeessa on arvosteltava koiran halua hyökätä
eikä sen halua paeta.
Yleisenä sääntönä puolustushalun suuruuden määrittelemiseen pätee, että
mitä useampia ja voimakkaampia ärsytyksiä tarvitaan hyökkäyksen purkautumiseen - loppuun
suoritettuna tai vain aloitettuna - sitä vähäisempi on puolustushalu. Vastaavasti puolustushalu
on sitä suurempi, sitä vähäisemmät ärsykkeet laukaisevat hyökkäyksen.
Yhtä tärkeätä on arvostella, suorittaako koira hyökkäyksen hillitysti vai hillitsemättömästi.
Tästä on vaikeata antaa mitään yleistä sääntöä. Yksilöllinen
vaihtelu on suurta ja lisäksi sellaiset ominaisuudet kuin temperamentti, toimintakyky, kunnioitus ihmistä
kohtaan, puuttuva yhteenkuuluvuuden tunne ohjaajan kanssa jne. voivat vaikuttaa hyökkäykseen joko kiihottavasti
tai ehkäisevästi. Vaikka näiden kahden hyökkäystavan kuvaileminen on vaikeaa, ei yleensä
ole vaikea sanoa, kummasta muodosta on kyse kun näkee - ja kuulee - miten koira suorittaa hyökkäyksen.
Ero hillityn ja hillitsemättömän hyökkäyksen välillä näkyy melkein aina
parhaiten, testaajan lopettaessa hyökkäyksen. Jos koira heti lieventää hyökkäystään
tai lopettaa sen täysin, se ei ole voinut toimia tasapainottomasti. Mikäli koira jatkaa hyökkäystä
yrittäen purra ja osoittaa selvää aggressiivisuutta, voimme varmasti todeta hyökkäyksen
olevan hillitsemätön. Yksinomaan se, että hyökkäys tapahtuu nopeasti, ei tee hyökkäystä
hillitsemättömäksi. Voi olla kyse temperamentista. Määrätietoisen raivoisaa hyökkäystä,
josta puuttuu aggression piirteet, ei myöskään voida pitää tasapainottomana puolustushyökkäyksenä.
Tällainen hyökkäys johtunee suuresta taisteluhalusta.
